http://www.youtube.com/watch?v=Ei6JvK0W60I
Olen suorittanut naistutkimuksesta ainoastaan peruskurssin, joten en todellakaan ole asiantuntija aiheen suhteen, muuten kuin oman kokemuksen kautta, mutta siitä minulla on sitäkin enemmän sanottavaa. Naistutkimuksen peruskurssilla opin, että mediassa näkyvä naiskuva on enemmän kosmetiikka- ja laihdutusteollisuuden luoma kuva kuin kuva siitä, mitä miehet todella haluavat, koska ainakin jonkin tutkimuksen mukaan miehet pitävät enemmän normaalipainoisista, kauniista naisista. Tieto siitä ei kyllä silti yhtään helpota naisena olemista tässä maailmassa.
Varmasti kaikki ovat huomanneet, että niin miehille kuin naisille suunnatut mainokset esittelevät täydellisiä naisia? Tämä johtuu siitä, että miehet haluavat sellaisen naisen ja naiset haluavat olla se nainen. Olen pohtinut sitä, miksei naisille suunnatuissa mainoksissa näy paljoakaan komeita, treenattuja miehiä tai jos näkyy, he ovat ikään kuin sivuosassa. Onko syy tosiaan siinä, että kaunis samaistumisen kohde saa enemmän haluamaan tuotetta kuin ajatus siitä, että jos ostan tuotteen, mukana tulee myös tuo komistus (niinkuin miehille tuotteita myydään)?
Joka tapauksessa mediassa näkyvä naiskuva luo paineita. Näen päivittäin mainoksia, joissa kauneus ja seksikkyys yhdistetään menestymiseen sekä onneen. Ja vaikka tietoisella tasolla uskon, että onnellisuuteni ja omanarvontuntoni ei ole kiinni ulkonäöstäni, on sillä kuitenkin merkitystä. Ihmiset pitävät enemmän kauniista ihmisistä ja ovat heille mukavampia, laihoja pidetään tehokkaampina ja pätevämpinä, ihmiset antavat lievempiä tuomioita oikeudessa kauniille ihmisille ja tutkimusten mukaan jopa äidit antavat enemmän hellyyttä kauniimmille kuin rumemmille lapsilleen.
Lisäksi on todettu, että kun miehet näkevät päivittäin mediassa "epäluonnollista keuneutta" eli ihmisiä, joiden mittasuhteet ovat erittäin harvinaisia, heidän on vaikeampi arvostaa ja haluta luonnollista kauneutta. He ovat niin tottuneet näkemään ihanteellisia lisäntymiskumppaneita kuvissa, etteivät he saa enää samanlaista seksuaalista kiihoketta normaalista viehättävästä naisesta. Arizonan yliopistossa psykologian tutkijat Sara Gutierres ja Douglas Kenrick ovat tutkineet kauneuden ja viehättävyyden merkitystä eri konteksteissa. Heidän tutkimuksessa mies jutteli juhlissa erittäin kauniin naisen kanssa ja hänen seuraava keskustelukumppaninsa oli myös viehättävä nainen, mutta edellistä vähemmän viehättävä. Miehet arvioivat toisen keskustelukumppaninsa vähemmän viehättäväksi, kuin jos olisivat jutelleet ainoastaan tämän kanssa. Karkeasti yksinkertaistaen en voi olla vetämättä päätelmiä, että medialla on suuri vaikutus siihen, millaista pariutuminen on nykyään. Naisilla on yhä suuremmat paineet olla fyysisesti viehättävä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja miehillä ylisuuret odotukset siitä, miltä näyttää kumppani, joillaiseen heillä on "saumaa".
Edellä mainitut tutkijat ovat myös tutkineet miesten sitoutumista kumppaniinsa ja huomanneet, että tulokset vaihtelivat sen mukaan jos miehille näytettiin playboy-lehden kuvia. Eli miehet arvoivat olevansa enemmän rakastuneita kumppaniinsa ennen kuvien katselua ja nähtyään pornokuvia he arvioivat rakastavansa vähemmän kumppaniaan.
Joku voisi kritisoida nyt, että joissain tutkimuksissa on osoitettu että pornokuvien katselu ei muuta tapaa, jolla mies arvioi kumppaninsa viehättävyyttä. Se on totta, mutta se mitä median naiskuva ja porno tekee on, että se vääristää miesten näkemystä siitä mikä on todellinen potentiaalisten kumppaneiden määrä. Kun kauniita naisia tuntuu olevan joka puolella, se saa miehet arvioimaan väärin mikä on se todellinen määrä naisia, joiden kanssa heillä on mahdollisuus parinmuodostukseen. Se ei ole ihan niin suuri kuin mitä kaikki ne halukkaat naiset pornoelokuvissa antavat ymmärtää...
Jos mennään ajassa taaksepäin päästään aikaan, jolloin ihmiset elivät kylissä ja ihmismäärä, joka oli mahdollista elämänsä aikana kohdata oli hyvinkin rajattu. Lisäksi tuohon määrään mahtuivat niin lapset kuin vanhukset, joten potentiaalisten kumppaneiden määrä oli vielä rajatumpi. Yhä tänä päivänä uskotaan, että sosiaalinen verkosto, joka ihmisen on mahdollista ylläpitää on noin 150 ihmistä (148 pilkkua viilaten). Meillä ei ole kapasiteettia ylläpitää suurempia verkostoja aktiivisesti. Palataan sitten tähän päivään ja siihen, että internetissä surffatessa mies voi katsella viittäsataa kaunista ja kiihottavaa naista tunnin aikana, niin ymmärrätte mikä on se tekijä, joka osaltaan vääristää tänä päivänä parinmuodostusta.
Kanazawa Indianan yliopistosta oli lisäksi tutkinut miten altistuminen kauniille naisilla vaikutti avioliittojen kestävyyteen. Hänen mukaansa yksi suurimmista erojen syistä on tyytymättömyys puolisoon ja hän uskoo, että altistuminen median antamalle naiskuvalle voi osittain selittää miksi miehet tulevat tiedostamattaan tyytymättömiksi puolisoonsa. Keski-ikäisen vaimonsa viehättävyyttä on vaikeampi huomata kun altistuu jatkuvasti kuvankauniiden hedelmällisimmässään iässä olevien nuorten naisten kuville.
Että tällainen saarnaus tällä kertaa.
Onko ihme, että pelkään vanhenemista ja median naiskuva ahdistaa? Tällaisessako maailmassa haluan kasvattaa joskus tulevat lapseni? Tyttären, joka opetetaan vihaamaan omaa vartaloaan ja ulkonäköään pienestä pitäen sekä tekemään kaikkensa (omasta hyvästä olosta välittämättä) täyttääkseen median naiskuvan ja pojan, joka altistuu niin monelle seksuaalisesti viehättävän naisen kuvalle, että hän ei ehkä ole kykenevä perustamaan kestävää ja onnellista parisuhdetta, koska ei osaa arvostaa luonnollista kauneutta? Tiedän kärjistäväni, mutta silti...
perjantai 15. lokakuuta 2010
tiistai 12. lokakuuta 2010
Fantasiat
Fantasiat ovat tärkeä osa seksuaalisuutta ja intiimeintä ihmisessä. En ole koskaan jakanut fantasioitani muiden kuin seksikumppaneideni kanssa ja heidänkin kanssaan ainoastaan joitakin.
Väestöliiton sivujen mukaan fantasiat ovat sisintä ja henkilökohtaisinta omaisuutta, positiivinen ja ehtymätön voimavara sekä seksuaalisten kokemusten rikastuttajia.
Luin joskus, että naisilla on tapana fantasioida enemmän siitä, että he ovat seksikkäitä/kauniita ja seksuaalisten tekojen kohteena, kun miehet puolestaan fantasioivat useammin olevansa tekijöitä. Voin puolestani allekirjoittaa väittämän, että useimmiten fantasioin haluttavana olemisesta. Tyydyttävin osuus fantasioistani ovat tilanteet, joissa joku tai jotkut haluavat minua.
Millaisia fantasioita minulla sitten on? Viime aikoina olen fantasioinut paljon seksistä kahden miehen kanssa. Olisi erittäin kiihottavaa tuntea olevansa kahden miehen halun kohteena, mutta silti ajatus on paras ja tyydyttävin juuri fantasiatasolla. Toisinaan fantasioin harrastavani seksiä naisen kanssa niin, että useampi mies katselee. Fantasiassani kumpikaan meistä naisista ei haluaisi miestä mukaan, vaan olisimme täysin uppoutuneita toisiimme ja mies tai miehet saisivat tyytyä sivustakatsojan rooliin. Usein olen fantasioissani myös niin seksikäs ja haluttava, että kukaan ei voi vastustaa minua.
Parisuhteessani toteutamme fantasioita melko maltillisesti eli kolmansia pyöriä ei makuuhuoneeseemme tule (ainakaan vielä, katsotaan sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua uudestaan). Toteutamme fantasioita useimmiten roolileikkien avulla, kertomalla fantasiaa ääneen seksin aikana tai esimerkiksi kahden miehen fantasiani saan helposti lähemmäs totuutta ottamalla dildon mukaan sänkyyn. Olen pohtinut miksi en ole fantasioista mustasukkainen, mutta pornosta olen. Mikä on se ratkaiseva ero mielikuvituksen ja ruudulla olevan ihmisen välillä? Varsinkin kun fantasiat voivat kohdistua tuttuun ihmiseen. Onneksi mieheni ei ole kokenut tarvetta kertoa minulle, jos hänellä onkin fantasioita jostain tutusta. Sitä paitsi onhan minullakin ollut omani esimerkiksi mieheni muutamasta kaverista, mutta silti tiedän, etten koskaan toteuttaisi niitä käytännössä vaikka tilaisuus tulisi. Kukaan ei voi korvata sitä, mitä minulla on tällä hetkellä mieheni kanssa - siis muuten kuin fantasiatasolla;)
Väestöliiton sivujen mukaan fantasiat ovat sisintä ja henkilökohtaisinta omaisuutta, positiivinen ja ehtymätön voimavara sekä seksuaalisten kokemusten rikastuttajia.
Luin joskus, että naisilla on tapana fantasioida enemmän siitä, että he ovat seksikkäitä/kauniita ja seksuaalisten tekojen kohteena, kun miehet puolestaan fantasioivat useammin olevansa tekijöitä. Voin puolestani allekirjoittaa väittämän, että useimmiten fantasioin haluttavana olemisesta. Tyydyttävin osuus fantasioistani ovat tilanteet, joissa joku tai jotkut haluavat minua.
Millaisia fantasioita minulla sitten on? Viime aikoina olen fantasioinut paljon seksistä kahden miehen kanssa. Olisi erittäin kiihottavaa tuntea olevansa kahden miehen halun kohteena, mutta silti ajatus on paras ja tyydyttävin juuri fantasiatasolla. Toisinaan fantasioin harrastavani seksiä naisen kanssa niin, että useampi mies katselee. Fantasiassani kumpikaan meistä naisista ei haluaisi miestä mukaan, vaan olisimme täysin uppoutuneita toisiimme ja mies tai miehet saisivat tyytyä sivustakatsojan rooliin. Usein olen fantasioissani myös niin seksikäs ja haluttava, että kukaan ei voi vastustaa minua.
Parisuhteessani toteutamme fantasioita melko maltillisesti eli kolmansia pyöriä ei makuuhuoneeseemme tule (ainakaan vielä, katsotaan sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua uudestaan). Toteutamme fantasioita useimmiten roolileikkien avulla, kertomalla fantasiaa ääneen seksin aikana tai esimerkiksi kahden miehen fantasiani saan helposti lähemmäs totuutta ottamalla dildon mukaan sänkyyn. Olen pohtinut miksi en ole fantasioista mustasukkainen, mutta pornosta olen. Mikä on se ratkaiseva ero mielikuvituksen ja ruudulla olevan ihmisen välillä? Varsinkin kun fantasiat voivat kohdistua tuttuun ihmiseen. Onneksi mieheni ei ole kokenut tarvetta kertoa minulle, jos hänellä onkin fantasioita jostain tutusta. Sitä paitsi onhan minullakin ollut omani esimerkiksi mieheni muutamasta kaverista, mutta silti tiedän, etten koskaan toteuttaisi niitä käytännössä vaikka tilaisuus tulisi. Kukaan ei voi korvata sitä, mitä minulla on tällä hetkellä mieheni kanssa - siis muuten kuin fantasiatasolla;)
Naisen vanheneminen
Vanheneminen on naiselle aina turmiollisempaa kuin miehelle. Luettuani tämän artikkelin http://www.psychologytoday.com/blog/valley-girl-brain/201008/becoming-the-older-woman , muistin taas kuinka paljon vanhenemista pelkään.
Naiselle se merkitsee aivan eri asiaa kuin miehelle. Useimmiten naiset haluavat vanhemman miehen, mutta miehet haluavat aina nuoremman naisen ja mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä nuoremman he haluavat. siinä missä miehet kilpailevat sukupuolimarkkinoilla asemallaan ja vallalla (joita usein kerääntyy iän myötä aina lisää), naisilla on vain ulkonäkö ja he menettävät sen vanhetessaan.
Artikkelissa todetaan, että naisilla on nykyaikana mahdollisuus salaisiin aseisiin eli plastiikkakirurgiaan ja muihin rinnastettaviin toimenpiteisiin, joihin evoluutio ei ole vielä keksinyt vasta-asetta. Miehet menevät lankaan myös kirurgisin toimenpitein saavutettuun ulkonäköön ja kokevat leikellyt naiset seksuaalisesti kiihottaviksi, vaikka "parasta-ennen-päiväys" olisi todellisuudessa mennyt jo.
Vanhetessaan naisesta tulee näkymätön. Nuorella naisella puolestaan on valtaa jo ulkonäkönsä puolesta. On surullista, että itsekin huomaan toisinaan ajattelevani, että pitäisi nauttia nyt täysin siemauksin, kun olen vielä nuori ja jokunen mies kääntyy katsomaan perään. Edessä on aika, jolloin he katsovat tyttäreni perään, vaikka olisivat samaa ikäluokkaa kuin minä. Enkä voi sille mitään, että ajatus etoo minua, vaikka ymmärrän biologiset syyt tälle. Miehet kykyenevät siittämään lapsia vanhemmallakin iällä, kun taas naisen hedelmällisin aika on nuorena. Riskit lasten hankkimiselle neljäkymppisenä ovat jo niin suuret, että on parempi, ettei sen ikäinen nainen herätä turhan paljon seksuaalisia haluja kenessäkään.
Tekstini on toki kärjistettyä, mutta suurelta osin totta. Siinä missä minä olen parinvalintamarkkinoilla oman "urani" huipulla, avokkini parantelee omia asemiaan jatkuvasti, vaikka onkin minua lähes kuusi vuotta vanhempi. Elämä osaa olla epäreilua.
Naiselle se merkitsee aivan eri asiaa kuin miehelle. Useimmiten naiset haluavat vanhemman miehen, mutta miehet haluavat aina nuoremman naisen ja mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä nuoremman he haluavat. siinä missä miehet kilpailevat sukupuolimarkkinoilla asemallaan ja vallalla (joita usein kerääntyy iän myötä aina lisää), naisilla on vain ulkonäkö ja he menettävät sen vanhetessaan.
Artikkelissa todetaan, että naisilla on nykyaikana mahdollisuus salaisiin aseisiin eli plastiikkakirurgiaan ja muihin rinnastettaviin toimenpiteisiin, joihin evoluutio ei ole vielä keksinyt vasta-asetta. Miehet menevät lankaan myös kirurgisin toimenpitein saavutettuun ulkonäköön ja kokevat leikellyt naiset seksuaalisesti kiihottaviksi, vaikka "parasta-ennen-päiväys" olisi todellisuudessa mennyt jo.
Vanhetessaan naisesta tulee näkymätön. Nuorella naisella puolestaan on valtaa jo ulkonäkönsä puolesta. On surullista, että itsekin huomaan toisinaan ajattelevani, että pitäisi nauttia nyt täysin siemauksin, kun olen vielä nuori ja jokunen mies kääntyy katsomaan perään. Edessä on aika, jolloin he katsovat tyttäreni perään, vaikka olisivat samaa ikäluokkaa kuin minä. Enkä voi sille mitään, että ajatus etoo minua, vaikka ymmärrän biologiset syyt tälle. Miehet kykyenevät siittämään lapsia vanhemmallakin iällä, kun taas naisen hedelmällisin aika on nuorena. Riskit lasten hankkimiselle neljäkymppisenä ovat jo niin suuret, että on parempi, ettei sen ikäinen nainen herätä turhan paljon seksuaalisia haluja kenessäkään.
Tekstini on toki kärjistettyä, mutta suurelta osin totta. Siinä missä minä olen parinvalintamarkkinoilla oman "urani" huipulla, avokkini parantelee omia asemiaan jatkuvasti, vaikka onkin minua lähes kuusi vuotta vanhempi. Elämä osaa olla epäreilua.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
seksikäs pukeutuminen
Uskoisin, että omalla sukupuolellani pukeutuminen vaikuttaa enemmän niin seksuaaliseen itsetuntoon kuin seksuaalisen huomion saantiin kuin miehillä. Vaikkakin siisti, huoliteltu olemus tuo varmasti jokaiselle enemmän seksuaalista huomiota.
Aihe nousi mieleeni kun eilen laittauduin ystäväni synttärijuhlia varten. Minulle illan paras osa on usein se, kun pukeudun ja meikkaan hyvän musiikin tahtiin. On ihana taikoa itsensä kauniimmaksi kuin mitä on ja varsinkin naisilla on käytössä useita kikkoja, miten muuttaa ulkonäköään. Eiliseen varustukseeni kuuluikin muun muassa push upit, clip-on hiustenpidennykset, kunnon kasvomeikki, korkokengät ja lyhyt minimekko. Ja aina kun pynttäydyn edellä mainitulla tavalla, niin huomio on taattu.
Minulla on kuitenkin ristiriitainen suhtautuminen huomioon. Asian tiivisti joskus kommentti, jonka sanoin ystävälleni baarissa. Hän sanoi minulle, että kerään paljon miesten huomiota olemuksellani, johon minä vastasin, että en kyllä haluaisi miestä, joka haluaisi sellaisen naisen, miltä näytän sillä hetkellä. Toisin sanoen on mukavaa pukeutua lyhyeen mekkoon, meikata ja pitää hiustenpidennyksiä, mutta en haluaisi miestä, joka lähestyy minua kun näytän siltä.
Syy miksi pukeudun toisinaan niin on, että kaipaan kuitenkin naisena huomatuksi tulemista. On mukavaa kun jonkun katse viipyy minussa pitkään ja tunnen olevani kaunis. Se kohottaa itsetuntoa ja saa minut tuntemaan oloni seksikkääksi. Lisäksi iltoina, jolloin en ole laittautunut lainkaan ja menen baariin, huomaan että tunnen itseni seinäruusuksi. Varsinkin yökerhot ovat nimittäin taistelutantereita, joilla miesten huomiosta kilpaillaan nimenomaan ulkonäöllä. Ihmiset arvioivat yöelämässä toisiaan ulkoisen olemuksen perusteella, mikä on toisinaan ahdistavaa, mutta toisinaan mukava paikka kohottaa itsetuntoa.
Ihaninta on kuitenkin tulla bileistä kotiin, riisua mekko ja hiustenpidennykset, laittaa pyjama päälle ja käpertyä miehen viereen tietäen, että hän rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Hänestä olen seksikäs pyjamassanikin.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Seksilelut
Olen tähän mennessä kirjoittanut aiheista, joiden mukaan minusta saa varmaan aika tiukkapipoisen kuvan. Uskoisin kuitenkin olevani melko kokeilunhaluinen seksin suhteen verrattuna keskivertosuomalaiseen, vaikka minulla omat estoni ja rajoitukseni ovatkin.
Luin Rakel Liekin haastattelun jossain naistenlehdessä, jossa hän viitaten vasta ilmestyneeseen kirjaansa, sanoi että jokainen voi parisuhteessa päättää aamulla tuoko päivään erotiikkaa vai viekö sitä pois. Käytyäni eilen keskustelun pornosta miesystäväni kanssa, hän (oma-alotteisesti) lupasi pitäytyä vastedes seksinovelleissa ja jättävänsä pornon, jos se minua loukkaa. En vaatinut häneltä tätä, sillä en katso oikeudekseni rajoittaa hänen elämäänsä, mutta kieltämättä hänen päätöksensä tuntui hyvältä.
Nyt kun hän on tehnyt jotain vuokseni, ajattelin että on minun vuoroni panostaa suhteeseemme. Olen kaikissa suhteissa ostanut kumppanini kanssa seksileluja, joista olen usein luopunut suhteen loputtua (jokaisessa suhteessa on siis omat seksilelut. Tuntuisi hassulta, että miehet vaihtuisi, mutta dildo pysyisi, vaikka ymmärrän että joillekin se todella on näin). Tämänkin suhteen aikana olemme ostaneet pari dildoa, käsiraudat, eri makuisia voiteita jne. piristämään seksielämää. Tänään kävin ostamassa kuitenkin dildon, jollaisesta tiedän, että mieheni on haaveillut. Se on yli 20cm, erittäin paksu ja imukupilla pöytään kiinnitettävä. Kun hän tulee illalla kotiin, aion odottaa täällä hepenissä, dildo kiinnitettynä pöytään, sauna lämpimänä ja kalja jääkaapissa eli toisin sanoen olla kai joka miehen unelmanainen.
On omalla tavallaan hassua, että porno loukkaa minua, mutta olen valmis asettamaan itseni "naista alentavaan rooliin". Teema toistuu usein roolileikeissäkin (jotka minä yleensä ideoin ja toteutan). Ehkä taustalla on juuri se, että kun näen vaivaa parisuhteen seksielämän suhteen enemmän kuin mies (seksilelujen ostot ovat tapahtuneet aina minun aloitteestani ja minä olen se, joka järjestää strippiesityksiä, ostaa seksikkäitä alusvaatteita jne.), odotan että hänelle riittäisi se mitä hän saa minulta. Samaan aikaan on loukkaavaa, ettei mies samoissa määrin panosta seksielämäämme (vaikkakin luultavasti nauraisin, jos hän tanssisi edessäni stringeissä).
Mutta palatakseni vielä seksileluihin, ne ovat mielestäni mukava tapa yllättää kumppani jollain uudella ja antavat hieman lisäväriä kahdenkeskisiin leikkeihin.
Luin Rakel Liekin haastattelun jossain naistenlehdessä, jossa hän viitaten vasta ilmestyneeseen kirjaansa, sanoi että jokainen voi parisuhteessa päättää aamulla tuoko päivään erotiikkaa vai viekö sitä pois. Käytyäni eilen keskustelun pornosta miesystäväni kanssa, hän (oma-alotteisesti) lupasi pitäytyä vastedes seksinovelleissa ja jättävänsä pornon, jos se minua loukkaa. En vaatinut häneltä tätä, sillä en katso oikeudekseni rajoittaa hänen elämäänsä, mutta kieltämättä hänen päätöksensä tuntui hyvältä.
Nyt kun hän on tehnyt jotain vuokseni, ajattelin että on minun vuoroni panostaa suhteeseemme. Olen kaikissa suhteissa ostanut kumppanini kanssa seksileluja, joista olen usein luopunut suhteen loputtua (jokaisessa suhteessa on siis omat seksilelut. Tuntuisi hassulta, että miehet vaihtuisi, mutta dildo pysyisi, vaikka ymmärrän että joillekin se todella on näin). Tämänkin suhteen aikana olemme ostaneet pari dildoa, käsiraudat, eri makuisia voiteita jne. piristämään seksielämää. Tänään kävin ostamassa kuitenkin dildon, jollaisesta tiedän, että mieheni on haaveillut. Se on yli 20cm, erittäin paksu ja imukupilla pöytään kiinnitettävä. Kun hän tulee illalla kotiin, aion odottaa täällä hepenissä, dildo kiinnitettynä pöytään, sauna lämpimänä ja kalja jääkaapissa eli toisin sanoen olla kai joka miehen unelmanainen.
On omalla tavallaan hassua, että porno loukkaa minua, mutta olen valmis asettamaan itseni "naista alentavaan rooliin". Teema toistuu usein roolileikeissäkin (jotka minä yleensä ideoin ja toteutan). Ehkä taustalla on juuri se, että kun näen vaivaa parisuhteen seksielämän suhteen enemmän kuin mies (seksilelujen ostot ovat tapahtuneet aina minun aloitteestani ja minä olen se, joka järjestää strippiesityksiä, ostaa seksikkäitä alusvaatteita jne.), odotan että hänelle riittäisi se mitä hän saa minulta. Samaan aikaan on loukkaavaa, ettei mies samoissa määrin panosta seksielämäämme (vaikkakin luultavasti nauraisin, jos hän tanssisi edessäni stringeissä).
Mutta palatakseni vielä seksileluihin, ne ovat mielestäni mukava tapa yllättää kumppani jollain uudella ja antavat hieman lisäväriä kahdenkeskisiin leikkeihin.
torstai 7. lokakuuta 2010
Mustasukkaisuudesta
Eilisestä aiheesta eli pornosta on luonnollista siirtyä mustasukkaisuuteen parisuhteessa. Myönnän tuntevani mustasukkaisuutta kumppanistani, mutta mielestäni normaalissa määrin. En rajoita hänen menemisiään tai tulemisiaan, hän ei ole tilivelvollinen kaikesta mitä tekee, en soita tai tekstaa hänelle iltoina, jolloin hän viettää aika kavereidensa kanssa vaan annan hänelle rauhan viettää omaa aikaa.
Toisin sanoen luotan kumppaniini. Uskon, että hän kunnioitta minua ja parisuhdettamme niin paljon, että toimii kaikissa tilanteissa tavalla, joka ei vaaranna sitä. Meillä on parisuhteessa selkeät säännöt ja niihin kuuluu, että jos toinen pettää, eroamme. Lisäksi harkitsisin vakavasti eroa, jos hänellä olisi vakava ihastus, jonka suhteen hän olisi toiminut jotenkin tai jos hän osottaisi selvästi seksuaalista halukkuutta jotain toista kohtaan. Olemme puhuneet myös pitkän suhteen aikana syntyvistä ihastuksista ja tulleet tulokseen, että jos/kun toinen ihastuu, hän ei toimi asian suhteen ja pyrkii vähentämään kontaktia ihastuksen kohteeseen, jos vain mahdollista.
Uskollisuus on minulle tärkeää, mutta aina ei ole ollut näin. Nuorena minulla oli useinkin tapana testata omaa viehättävyyttäni ja seksuaalista vetovoimaa tavoilla, jotka varmasti olisivat loukanneet silloista kumppaniani, jos hän olisi ollut vieressä. Suhteilla olikin tapana päättyä toisen osapuolen ihastumiseen/pettämiseen tm. Nykyisessä suhteessa säätelen käyttäytymistäni niin, että toimin tavalla miten toivoisin kumppaninikin käyttäytyvän. Voin jutella ihmisille viihteellä ollessani, enkä esittele itseäni tavalla: "Blossom, avolittossa", mutta en myöskään anna ymmärtää väärin.
Mustasukkaisuus on mielestäni normaali ja tarpeellinen tunne. Se kertoo, että toinen on tärkeä ja haluaa olla sitä myös toiselle. Normaalin ja epänormaalin raja ylittyy siinä kohdin, kun ihminen kokee, että toisen mustasukkaisuus rajoittaa omaa olemista. Jokaisella on oikeus sosiaaliseen elämään parisuhteen ulkopuolella. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että mieheni (ja minun) ystävät ovat sellaisia, että voidaan esitellä kumppanille. En näe millaisessa tilanteessa kummallakaan olisi tarvetta jonkinlaiselle "salaystävälle".
Kun luen omaa tekstiäni, en voi olla itsekään ajattelematta, että paikka paikoin kuulostan nuorelta, naivilta ja ehdottomalta.Toisaalta tähän mennessä elämää olen oppinut omasta kokemuksesta, että selkeät pelisäännöt auttavat rakentamaan kestäviä asioita. En sano, että parisuhde olisi yritys kehityskeskusteluineen ja vuosiraportteineen, mutta ehkä jotkin asiat on hyvä puhua läpi ja selviksi. Uskollisuus on yksi tärkeimmistä, koska samankaltaisia odotuksia ei ladata mihinkään muuhun suhteeseen.
Toisin sanoen luotan kumppaniini. Uskon, että hän kunnioitta minua ja parisuhdettamme niin paljon, että toimii kaikissa tilanteissa tavalla, joka ei vaaranna sitä. Meillä on parisuhteessa selkeät säännöt ja niihin kuuluu, että jos toinen pettää, eroamme. Lisäksi harkitsisin vakavasti eroa, jos hänellä olisi vakava ihastus, jonka suhteen hän olisi toiminut jotenkin tai jos hän osottaisi selvästi seksuaalista halukkuutta jotain toista kohtaan. Olemme puhuneet myös pitkän suhteen aikana syntyvistä ihastuksista ja tulleet tulokseen, että jos/kun toinen ihastuu, hän ei toimi asian suhteen ja pyrkii vähentämään kontaktia ihastuksen kohteeseen, jos vain mahdollista.
Uskollisuus on minulle tärkeää, mutta aina ei ole ollut näin. Nuorena minulla oli useinkin tapana testata omaa viehättävyyttäni ja seksuaalista vetovoimaa tavoilla, jotka varmasti olisivat loukanneet silloista kumppaniani, jos hän olisi ollut vieressä. Suhteilla olikin tapana päättyä toisen osapuolen ihastumiseen/pettämiseen tm. Nykyisessä suhteessa säätelen käyttäytymistäni niin, että toimin tavalla miten toivoisin kumppaninikin käyttäytyvän. Voin jutella ihmisille viihteellä ollessani, enkä esittele itseäni tavalla: "Blossom, avolittossa", mutta en myöskään anna ymmärtää väärin.
Mustasukkaisuus on mielestäni normaali ja tarpeellinen tunne. Se kertoo, että toinen on tärkeä ja haluaa olla sitä myös toiselle. Normaalin ja epänormaalin raja ylittyy siinä kohdin, kun ihminen kokee, että toisen mustasukkaisuus rajoittaa omaa olemista. Jokaisella on oikeus sosiaaliseen elämään parisuhteen ulkopuolella. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että mieheni (ja minun) ystävät ovat sellaisia, että voidaan esitellä kumppanille. En näe millaisessa tilanteessa kummallakaan olisi tarvetta jonkinlaiselle "salaystävälle".
Kun luen omaa tekstiäni, en voi olla itsekään ajattelematta, että paikka paikoin kuulostan nuorelta, naivilta ja ehdottomalta.Toisaalta tähän mennessä elämää olen oppinut omasta kokemuksesta, että selkeät pelisäännöt auttavat rakentamaan kestäviä asioita. En sano, että parisuhde olisi yritys kehityskeskusteluineen ja vuosiraportteineen, mutta ehkä jotkin asiat on hyvä puhua läpi ja selviksi. Uskollisuus on yksi tärkeimmistä, koska samankaltaisia odotuksia ei ladata mihinkään muuhun suhteeseen.
“It is not love that is blind, but jealousy.”
-Lawrence Durrell-keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Pornosta
Päätin aloittaa aiheesta, joka tällä hetkellä vaikuttaa omaan seksielämääni (ainakin tunnepuoleen) eniten eli pornosta. Tiedän, että mieheni katsoo pornoa silloin kun tyydyttää itseään ja minulla on erittäin ristiriitaiset tunteet asiasta. Uskon, että jokaisella on oikeus itsetydytykseen ja en kuvittele itsetyydytyksen olevan minulta pois, mutta porno loukkaa. Se saa minut tuntemaan, etten ole tarpeeksi miehelleni vaan hänen on saatava nähdä muita rintoja, peppuja ja pilluja.
Oikeastaan asia ei suhteen alkuaikoina häirinnyt. Silloin tiesin, että hän katsoo pornoa silloin kun runkkaa, mutta koska hän halusi minua niin paljon, asia ei vaivannut minua. Tästä olisi kai helppo vetää johtopäätös, että intohimon laantuessa porno on alkanut ärsyttää, koska mieheni ei osoita enää yhtä palavasti minun olevan se ainoa ja ihanin nainen maailmassa? Ehkä osittain sitäkin, mutta tähän kietoutuu enemmänkin.
Keväällä yritimme mieheni kanssa katsoa yhdessä pornoa. Huomasin, että en pitänyt siitä ollenkaan ja tilanne tuntui väkinäiseltä. Porno ei tuonut vauhtia lakanoihin vaan päinvastoin. Myöhemmin yritin itse katsoa pornoa muutamaan otteeseen, mutta vielä huonommin tuloksin. Joka kerta kun katsoin sitä, minua itketti. En kyennyt kiihottumaan videoista, sillä en saanut pois ajatusta siitä, että tällaistako mieheni katsoo ja tästäkö hän kiihottuu? Se satutti. En kykene ymmärtämään, miksi hänen pitää katsoa vieraita naisia masturboidessaan.
Huomaan kyllästyneeni iänikuiseen selitykseen, että miehet ovat visuaalisempia kuin naiset. Jos miehet kiihottuvat helpommin visuaalisesti, niin miten se oikeuttaa heidät katselemaan muiden naisten sukupuolielimiä ja runkkaamaan niille? Onko niin, että jos minä kiihotun naisena enemmän kosketuksesta, niin minulla on oikeus kosketella vieraita miehiä, kiihottua siitä ja runkata heidän kanssaan? Se laskettaisiin jo pettämiseksi (ainakin minun parisuhteessani). Miksi miehellä on oikeus harjoittaa parisuhteen ulkopuolella seksuaalisuuttaan, mutta naisella ei? (siis naisella ei ole oikeutta tehdä asioita, jotka häntä kiihottaisivat enemmän eli koskettelu ym. On toki varmasti naisia, joille pornoelokuvat toimivat itsetyydytyksen välineenä)
Olen myös kyllästynyt kuulemaan, että elokuvat ovat mielikuvituksen tai fantasian jatketta. Eivät ole. Tilanteet ovat näyteltyjä, mutta kuvaruudussa olevat ihmiset ovat ihmisiä. Piirretyt olisivat mielikuvituksen jatketta (tosin siinäkin tapauksessa jonkun toisen ihmisen mielikuvituksen), mutta pornoelokuvassa ei miehen mielikuvituksella ole vaikutusta tapahtumiin tai ihmisten ulkonäköön.
En kuvittele, että parisuhde tekisi miehestäni sokean ja etteikö hän näkisi kauniita, kiihottavia naisia koskaan ympärillään. Kyllä minäkin näen komeita miehiä. Mutta ratkaiseva ero on siinä, että hän katsoo kuvia muiden naisten sukupuolielimistä, kun minulla muiden ihmisten katselu jää siihen, mitä nyt ympärilläni on, eli en surffaile netissä etsien kuvia miesten sukupuolielimistä, joille runkkaisin. Surullista mutta totta, fantasioinkin oikeastaan vain miehestäni tai hän on ainakin aina tavalla tai toiselle fantasioissa mukana.
Olen miettinyt paljon sitä, olenko liian tiukkapipoinen, mustasukkainen ja omistushaluinen. Olen miettinyt, miksi en riitä ja miksi tämä loukkaa minua niin paljon? Tunnustan, että olen herkkä ja tunnen tunteeni vahvasti. Varmasti ilmassa on myös omistushalua ja mustasukkaisuutta, kuten aina rakkaussuhteissa, mutta... Miksi on väärin loukkaantua pornosta? Tottakai haluaisin olla se mieheni unelmanainen, joka riittää tyydyttämään hänen seksuaaliset tarpeensa. Eikö ole pelkästään normaalia, etten halua mieheni runkkaavan vieraille naisille? Aivan kuten en halua, että hän käy katsomassa strippiesityksiä tm. Voisin vielä lisätä tähän, että mieheni mainitsi katsovansa mielummin kuvia kuin videoita eli eikö sekin tarkoita, että sen sijaan että hän kiihottuisi aktista, hän kiihottuu nimenomaan muiden naisten vartaloista ja niihin liittyvistä ajatuksista?
Ja mistä kumpuaa tämän pelko siitä, että mistä mieheni kiihottuu ja mistä ei? En osaa vastata. Kai haluaisin olla hänelle kaikki, sekä elämänkumppani että fantasioiden kohde. On surullista, jos joudun tyytymään rooliin pelkästään arjen jakajana ja fantasiat kohdistuvat muihin naisiin. Lisäksi on surullista, että yhteiskunnassamme ei tunnu olevan enää tilaa tuntea surua tai pahaa mieltä pornosta, joka antaa (mielestäni) väärän kuvan seksistä.
Omalla kohdallani olen huomannut, että seksistä huomaa onko mies katsonut pornoa (yleistämisen vaara, sillä seksikumppaneita minulla on vain hieman päälle 10). Se näkyy tavassa, miten he yrittävät tyydyttää minut. Olen harrastanut ainoastaan yhden miehen kanssa seksiä, joka ei ollut katsonut pornoa ja hän oli hellä, tyydytti minut kunnolla ja mielikuvituksellisemmin kuin pornon katsojat.
Miesten kanssa, jotka ovat katsoneet pornoa, on tapana toistua samat asiat. Esileikki jää suuseksiin ja minä olen useimmiten antavana osapuolena. Pornon katsojilla on useimmiten ikävä tapa ottaa päästäni kiinni ja liikutella sitä tahdissa josta pitävät (tapa on useimmiten kivulias, ärsyttävä ja saa aikaan oksennusrefleksin). Pornoa katsovat miehet ovat myös niitä, jotka kokeilevat sormella vähän väliä, että olenko tarpeeksi märkä, että voi tulla sisään... En edes vaivaudu sanomaan tästä mitään.
Yhdynnässä pornoa katsova mies ei malta olla tarpeeksi kauan samassa asennossa (jotta nainen tyydyttyisi kunnolla, sillä useimmilla naisilla on vaikeuksia saavuttaa orgasmi yhdynnässä ellei liike ole tarpeeksi kauan yhtämittainen), vaan olen useamman kerran jo kohdannut kumppanin, jolla on tapana heitellä minua asennosta toiseen (kevyt kun olen) ja sehän lisää kiihottumista ihan hurjasti.
Pornoa katsovat miehet myös läpsivät enemmän, puhuvat alentavaan sävyyn ja levittelevät pakaroitani nähdäkseen reikäni paremmin. Kaikki tämä olisi ok, jos asiasta olisi puhuttu ja todettu, että molemmat osapuolet haluavat tätä. Lisäksi pornon katsojille on erittäin tärkeää, että nainen laukeaa yhdynnän aikana (montakohan kertaa olen feikannut saadakseni yhdynnän loppumaan...?).
Herää kysymys, miksi suostua surkeaan seksiin eikä viheltää peliä poikki kun huono leikki on käynnissä? Voin vastata, että olen yrittänyt. Seksistä puhuminen sängyssä on minulle helppoa. Uskallan kertoa mistä pidän ja uskallan kysyä mistä toinen pitää, mutta olen huomannut, että monelle miehelle se kysymys on liian kova paikka ja he haluavat mieluummin harrastaa seksiä itselleen mieluisella tavalla kuin avoimesti sopia molempia tyydyttävä tapa. Näin varsinkin tapauksissa, joissa olen tapaillut miestä muutaman kerran ja olemma päätyneet pari kertaa sänkyyn.
Nykyisessä suhteessa miehelläni on selvästi pornoelokuvista opittuja maneereita, mutta hän on silti hyvä rakastaja. Hänelle on tärkeää tyydyttää minut, mikä on hyvä asia, mutta juurikin edellä kuvatut jatkuvat asennon vaihdot, turhaan pitkitetty yhdyntä (kun hänellä kestää normaalistikin noin 30-40min laueta, niin pitkitettynä yhdyntä kestää 40-60 min, joka on minulle jo enemmän kivualiasta kuin nautinnollista) ja orgasmien laskeminen ärsyttävät. Yritänkin tämän blogin avulla jäsentää ajatuksiani liittyen seksielämäämme ja omaan seksuaalisuuteeni, jotta sekä minä että mieheni saisimme seksielämän, joka tyydyttäisi molempien tarpeet (ja toivottavasti löytäisin myös tavan suhtautua pornoon, joko tekemällä kompromissin mieheni kanssa tai hyväksymällä asiat niin kuin ne ovat).
Oikeastaan asia ei suhteen alkuaikoina häirinnyt. Silloin tiesin, että hän katsoo pornoa silloin kun runkkaa, mutta koska hän halusi minua niin paljon, asia ei vaivannut minua. Tästä olisi kai helppo vetää johtopäätös, että intohimon laantuessa porno on alkanut ärsyttää, koska mieheni ei osoita enää yhtä palavasti minun olevan se ainoa ja ihanin nainen maailmassa? Ehkä osittain sitäkin, mutta tähän kietoutuu enemmänkin.
Keväällä yritimme mieheni kanssa katsoa yhdessä pornoa. Huomasin, että en pitänyt siitä ollenkaan ja tilanne tuntui väkinäiseltä. Porno ei tuonut vauhtia lakanoihin vaan päinvastoin. Myöhemmin yritin itse katsoa pornoa muutamaan otteeseen, mutta vielä huonommin tuloksin. Joka kerta kun katsoin sitä, minua itketti. En kyennyt kiihottumaan videoista, sillä en saanut pois ajatusta siitä, että tällaistako mieheni katsoo ja tästäkö hän kiihottuu? Se satutti. En kykene ymmärtämään, miksi hänen pitää katsoa vieraita naisia masturboidessaan.
Huomaan kyllästyneeni iänikuiseen selitykseen, että miehet ovat visuaalisempia kuin naiset. Jos miehet kiihottuvat helpommin visuaalisesti, niin miten se oikeuttaa heidät katselemaan muiden naisten sukupuolielimiä ja runkkaamaan niille? Onko niin, että jos minä kiihotun naisena enemmän kosketuksesta, niin minulla on oikeus kosketella vieraita miehiä, kiihottua siitä ja runkata heidän kanssaan? Se laskettaisiin jo pettämiseksi (ainakin minun parisuhteessani). Miksi miehellä on oikeus harjoittaa parisuhteen ulkopuolella seksuaalisuuttaan, mutta naisella ei? (siis naisella ei ole oikeutta tehdä asioita, jotka häntä kiihottaisivat enemmän eli koskettelu ym. On toki varmasti naisia, joille pornoelokuvat toimivat itsetyydytyksen välineenä)
Olen myös kyllästynyt kuulemaan, että elokuvat ovat mielikuvituksen tai fantasian jatketta. Eivät ole. Tilanteet ovat näyteltyjä, mutta kuvaruudussa olevat ihmiset ovat ihmisiä. Piirretyt olisivat mielikuvituksen jatketta (tosin siinäkin tapauksessa jonkun toisen ihmisen mielikuvituksen), mutta pornoelokuvassa ei miehen mielikuvituksella ole vaikutusta tapahtumiin tai ihmisten ulkonäköön.
En kuvittele, että parisuhde tekisi miehestäni sokean ja etteikö hän näkisi kauniita, kiihottavia naisia koskaan ympärillään. Kyllä minäkin näen komeita miehiä. Mutta ratkaiseva ero on siinä, että hän katsoo kuvia muiden naisten sukupuolielimistä, kun minulla muiden ihmisten katselu jää siihen, mitä nyt ympärilläni on, eli en surffaile netissä etsien kuvia miesten sukupuolielimistä, joille runkkaisin. Surullista mutta totta, fantasioinkin oikeastaan vain miehestäni tai hän on ainakin aina tavalla tai toiselle fantasioissa mukana.
Olen miettinyt paljon sitä, olenko liian tiukkapipoinen, mustasukkainen ja omistushaluinen. Olen miettinyt, miksi en riitä ja miksi tämä loukkaa minua niin paljon? Tunnustan, että olen herkkä ja tunnen tunteeni vahvasti. Varmasti ilmassa on myös omistushalua ja mustasukkaisuutta, kuten aina rakkaussuhteissa, mutta... Miksi on väärin loukkaantua pornosta? Tottakai haluaisin olla se mieheni unelmanainen, joka riittää tyydyttämään hänen seksuaaliset tarpeensa. Eikö ole pelkästään normaalia, etten halua mieheni runkkaavan vieraille naisille? Aivan kuten en halua, että hän käy katsomassa strippiesityksiä tm. Voisin vielä lisätä tähän, että mieheni mainitsi katsovansa mielummin kuvia kuin videoita eli eikö sekin tarkoita, että sen sijaan että hän kiihottuisi aktista, hän kiihottuu nimenomaan muiden naisten vartaloista ja niihin liittyvistä ajatuksista?
Ja mistä kumpuaa tämän pelko siitä, että mistä mieheni kiihottuu ja mistä ei? En osaa vastata. Kai haluaisin olla hänelle kaikki, sekä elämänkumppani että fantasioiden kohde. On surullista, jos joudun tyytymään rooliin pelkästään arjen jakajana ja fantasiat kohdistuvat muihin naisiin. Lisäksi on surullista, että yhteiskunnassamme ei tunnu olevan enää tilaa tuntea surua tai pahaa mieltä pornosta, joka antaa (mielestäni) väärän kuvan seksistä.
Omalla kohdallani olen huomannut, että seksistä huomaa onko mies katsonut pornoa (yleistämisen vaara, sillä seksikumppaneita minulla on vain hieman päälle 10). Se näkyy tavassa, miten he yrittävät tyydyttää minut. Olen harrastanut ainoastaan yhden miehen kanssa seksiä, joka ei ollut katsonut pornoa ja hän oli hellä, tyydytti minut kunnolla ja mielikuvituksellisemmin kuin pornon katsojat.
Miesten kanssa, jotka ovat katsoneet pornoa, on tapana toistua samat asiat. Esileikki jää suuseksiin ja minä olen useimmiten antavana osapuolena. Pornon katsojilla on useimmiten ikävä tapa ottaa päästäni kiinni ja liikutella sitä tahdissa josta pitävät (tapa on useimmiten kivulias, ärsyttävä ja saa aikaan oksennusrefleksin). Pornoa katsovat miehet ovat myös niitä, jotka kokeilevat sormella vähän väliä, että olenko tarpeeksi märkä, että voi tulla sisään... En edes vaivaudu sanomaan tästä mitään.
Yhdynnässä pornoa katsova mies ei malta olla tarpeeksi kauan samassa asennossa (jotta nainen tyydyttyisi kunnolla, sillä useimmilla naisilla on vaikeuksia saavuttaa orgasmi yhdynnässä ellei liike ole tarpeeksi kauan yhtämittainen), vaan olen useamman kerran jo kohdannut kumppanin, jolla on tapana heitellä minua asennosta toiseen (kevyt kun olen) ja sehän lisää kiihottumista ihan hurjasti.
Pornoa katsovat miehet myös läpsivät enemmän, puhuvat alentavaan sävyyn ja levittelevät pakaroitani nähdäkseen reikäni paremmin. Kaikki tämä olisi ok, jos asiasta olisi puhuttu ja todettu, että molemmat osapuolet haluavat tätä. Lisäksi pornon katsojille on erittäin tärkeää, että nainen laukeaa yhdynnän aikana (montakohan kertaa olen feikannut saadakseni yhdynnän loppumaan...?).
Herää kysymys, miksi suostua surkeaan seksiin eikä viheltää peliä poikki kun huono leikki on käynnissä? Voin vastata, että olen yrittänyt. Seksistä puhuminen sängyssä on minulle helppoa. Uskallan kertoa mistä pidän ja uskallan kysyä mistä toinen pitää, mutta olen huomannut, että monelle miehelle se kysymys on liian kova paikka ja he haluavat mieluummin harrastaa seksiä itselleen mieluisella tavalla kuin avoimesti sopia molempia tyydyttävä tapa. Näin varsinkin tapauksissa, joissa olen tapaillut miestä muutaman kerran ja olemma päätyneet pari kertaa sänkyyn.
Nykyisessä suhteessa miehelläni on selvästi pornoelokuvista opittuja maneereita, mutta hän on silti hyvä rakastaja. Hänelle on tärkeää tyydyttää minut, mikä on hyvä asia, mutta juurikin edellä kuvatut jatkuvat asennon vaihdot, turhaan pitkitetty yhdyntä (kun hänellä kestää normaalistikin noin 30-40min laueta, niin pitkitettynä yhdyntä kestää 40-60 min, joka on minulle jo enemmän kivualiasta kuin nautinnollista) ja orgasmien laskeminen ärsyttävät. Yritänkin tämän blogin avulla jäsentää ajatuksiani liittyen seksielämäämme ja omaan seksuaalisuuteeni, jotta sekä minä että mieheni saisimme seksielämän, joka tyydyttäisi molempien tarpeet (ja toivottavasti löytäisin myös tavan suhtautua pornoon, joko tekemällä kompromissin mieheni kanssa tai hyväksymällä asiat niin kuin ne ovat).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)